A-pentue
Ensimmäinen isovillakoirapentue oli pitkän hauduttelun tulos. Jo silloin kun kävin katsomassa mustia isovillakoiran pentuja Rasmun kasvattajan, Kemppaisen Sirpan, luona tuli puheeksi oma valkoinen narttupentu ja sen mahdollinen pennutus ja mistä löytyisi sopiva uros. Kasvattajan sisko heitti ilmoille ajatuksen musta-valkea -risteytyksestä, olihan Sirpan Ruotsista tuottama uros Fin MVA Look Twice Suit Your Self tuottanut valkeita jälkeläisiä mustan nartun kanssa, eli Hemppa kantoi valkeaa väriä perimässään.
Värien periytymistä tutkiessani ja mahdollisia valkeita uroksia etsiessäni päädyimme Sirpan kanssa kokeilemaan jos vaikka väriristeytyslupa heltiäisi. Siihen aikaan muut kuin musta-ruskea -risteytykset olivat luvanvaraisia. Kaikki vähänkin nuoremmat sopivat urokset olivat Sallalle läheistä sukua, ja niiden vuosien voitokkain Sallan veli. Vanhempia uroksia olisi ollut muutama, kovasti olin ihastunut valkeaan hurmuriin ja herrasmieheen Oulussa, Whoop's Pac Man:iin. Päädyin kuitenkin hakemaan väriristeytykselle poikkeuslupaa, jonka sitten sainkin.
Sallan astutus oli kokemus sinällään. Salla oli pitkään sitä mieltä että Hemppa oli tullut ihan varta vasten leikkimään. Jo lähellä luovutusta Salla kuitenkin tuntui hoksaavan mistä oikein oli kyse, ja astutus onnistui. Hemppa oli varsinainen herrasmies, varmisti sekä minulta, omistajaltaan että Sallalta että astuminen on ok. Seuraavana päivänä sama juttu. Autotallin betonilattialla konttailu ei ole ihan niitä kaikkein mukavimpia asioita mutta sitä seurannut tulos oli kyllä kaiken vaivan väärti.
Pentue syntyi 15.6.2000. Olin Sallan ja Rasmun kanssa lähinnä vanhempieni luona synnytyksen lähestyessä, vaikka vielä pari päivää ennen synnytystä yövyttiin omalla asunnolla. 14.6. käveltiin Sallan ja Rasmun kanssa taas vanhempieni luokse, jossa odotti pentulaatikko ja muu tarpeisto. Kätilöksi lupautunut ystäväni kävi katsomassa Sallaa päivällä ja aavisteli synnytyksen olevan lähellä. Seuraavana aamuna kuuden jälkeen Salla alkoi läähättelemään ja puuhkuttelemaan ja noviisina aattelin että Sallalla on hätä pihalle. Niinpä tuossa puoli seitsemän maissa päästin Sallan ulos vapaana niinkuin aina, Rasmu hihnassa, puhelin ja avaimet toisessa kädessä. Sallaa ei vaan pissittänytkään.
Ensimmäinen pentu syntyi kauniina ja lämpimänä kesäaamuna pihalle pensaan juurelle 6:40. Siinä hötäkässä päästin Rasmun irti rynnäten samalla kohti pensasta ja pentua, soittaen ystävälle että nyt alkas olla aika, ensimmäinen pentu syntyi justiinsa. Pikkuveljeni heräsi siinä samoihin aikoihin ja otti Rasmun takaisin sisälle. Vähän sen jälkeen kun olimme päässeet sisälle kotiutui äiti yövuorosta. Heti sen jälkeen syntyi toinen pentu ja äiti lähti hakemaan isän kanssa äidinmaidon vastiketta pennuille. Sitten alkoikin kolmas pentu työntää päätään maailmaan ja kätilö saapui juuri parahiksi ottamaan kopin siitä pennusta.
Neljäs pentu ei sitten meinannut syntyä millään. Kun ensin syntyneet valkeat painoivat 275-295g ja syntyivät aika tarkkaan puolen tunnin välein, meni neljännen synnyttämiseen lähes 4 tuntia. Usko meinasi loppua sekä minulta että kätilöltä mutta neljäs pentu syntyi lopulta suhteellisen helposti kunhan se saatiin ensin alkuun. Neljäs pentu oli musta, ja näytti siltä kuin se olisi ollut tulossa kaksin kerroin selkä edellä. Kätilön kanssa jo mietittiin että tästä ei hyvä seuraa ja olisi lähdettävä kaikesta huolimatta eläinlääkärin luokse. Synnytys alkoi kuitenkin etenemään, ja se iso musta möykky olikin vasta pää. Tämä poika painoi 410g, joten ei ollut ihme että sen syntyminen vähän kesti. Loput 4 valkeata pentua syntyivät tunnin välein, ja painoivat 235-255g.
Sallan sisko oli vähän aikaisemmin tehnyt myös pennut mustan uroksen kanssa. Siellä värit menivät toisinpäin, tuloksena 6 mustan ja 1 valkean pentue.
Pentuaika meni joutuisasti, ja pikkusiskokin pääsi rippileiriltä sopivasti auttamaan pentujen hoidossa. Kolme ensimmäistä varausta pennuista oli ulkomaille. Muut pennuista etsivätkin sitten koteja vähän pidempään mutta jokaiselle löytyi oma rakastava koti.
Tämän pentueen nimet tulevat lähinnä Kreikan mytologiasta. Pojat ovat Apollo, Arcas, Asopus ja Atlas, tytöt Andromeda, Artemis, Athena ja Aurora. Aurora on nimenä aina ollut mieleeni, ainoa Rooman mytologiasta otettu nimi. Selitykset nimille
Näyttelyissä tästä pentueesta parhaiten ovat pärjääneet musta uros Int&Esp&Port&Gibr. Ch Biscuit Bishop's Apollo Therbake sekä valkoinen narttu Int&Esp&Port&Fra&Gibrl&SubEuropean Ch JWW-01 Biscuit Bishop's Iontari Aurora aka July. Molemmat asustavat Espanjassa ja olivat pentuina kuin paita ja peppu, aina yhdessä. Kaikissa kuvissa joissa nämä kaksi on, ovat he aina vierekkäin. Apollo ja Yuli lensivät Kajaanista Helsinkiin ja sieltä edelleen Brysseliin eläinhotelliin yöpymään josta matka jatkui seuraavana päivänä Barcelonaan ja sieltä edelleen omiin uusiin koteihin, suora lento kun tyssäsi milloin mihinkin syyhyn.
25.10.09 oli Julyn vuoro aloittaa taivasmatka.
Biscuit Bishop's Arcas aka Timon muutti omaan uuten kotiin jo pari viikkoa ennen Espanjaan lähtijöitä,
lentäen samaa reittiä Brysseliin eläinhotelliin yöksi ja sieltä Ugandaan Entebben kentälle. Suoria lentoja Suomen
ja Ugandan välillä ei ole ja tuo yövyttäminen matkan puolivälissä tuntui parhaalta vaihtoehdolta.
Timon on osallistunut kerran Ugandassa Eläinten Päivän epäviralliseen koiranäyttelyyn jonka tuomarit olivat
Euroopasta. Perheen toinen isovillakoira, Tamaris, oli ollut hieman ujolla tuulla kun taas Timon oli kehässä
ollut heti kuin kotonaan, käyttäytyen kuten olisi tiennyt olevansa paras kaikista. Ja niinhän Timon olikin,
korjasi koko potin kotiin.
Tarinat siitä kuinka kaikki
alkoi
sekä
lomamatkasta Nabugabo-järvelle
Biscuit Bishop's Asopus aka Kippura käväisi puoli vuotta uudessa kodissaan jonka jälkeen tuli takaisin meille.
Kippura ei kauaa kerennyt kotona olla kun jo uusi koti löytyi Kokkolasta. Siellä Kippura kietoi perheen
totaalisesti tassunsa ympärille ja oli erittäin rakastettu laumanjäsen oikealla paikallaan.
Taivaankannen vihreämmät nurmikot saivat Kippurasta uuden asukkaan 21.9.09. Myös Kippura oli iso poika, ja hyvin
itsevarma.
Biscuit Bishop's Atlas aka Aaro... Aaro syntyi ensimmäisenä ja jäi asustamaan pikkusiskoni hellään huomaan.
Yksi Aaron suurimmista huveista oli tuijottaa nukkuvaa pikkusiskoa 10cm päästä. Tämä iso poika (säkäkorkeutta
76cm) kuvitteli olevansa pienenpieni sylikoira ja häntä heilui iloisena lähes taukoamatta.
Aaro kävi kerran näyttelyissä. Villakoirien erikoisnäyttely pidettiin Oulussa 24.2.2001 ja tuloksena VSP-pentu.
Tarkoitus oli kasvattaa Aarolle turkkia sen verran että olisimme pikkusiskoni kanssa näyttelyttäneet häntä
vielä muutaman kerran mutta kävi kuitenkin niin että pikkusiskoni silmäterä menehtyi käsiini aurinkoisena
surullisena lauantaina 18.6.2005 klo 10:20.
Biscuit Bishop's Andromeda aka Saija syntyi viimeisenä ilman kalvopusseja. Saija jouduttiin vetämään mistä kätilömme kiinni sai, hännästä. Niinpä Saijan muutenkin lyhyt häntä on vielä vähän lyhyempi hännänpään vioituttua. Saijaa jouduttiin myös vähän aikaa elvyttämään mutta siitä tuli todella topakka ja tempperamenttinen tyttö joka on vallannut perheensä sydämet.
Biscuit Bishop's Artemis aka Daisy löysi oman kodin ensimmäisten joukossa. Daisy on kuitenkin useampaan kertaan vaihtanut kotia, mutta tuntuu löytäneen ikioman paikkansa. Daisy on myös käynyt näyttelyissä, tuloksena erinomaista ja erittäin hyvää, onpa Daisyllä jo yksi sertikin.
Biscuit Bishop's Athena aka Hulda kävi omassa uudessa kodissaan vajaat 3 vkoa, jonka jälkeen tuli takaisin laumaamme ja on ollut kanssamme siitä lähtien. Myös Hulda on käynyt näyttelyissä, ollen ensikertalaisena villakoirien erikoisnäyttelyssä 2001 BIS-2-pentu. Sen jälkeen Hulda on käynyt näyttelyissä vain harvakseltaan, veteraaneissakin vain kerran.